Otin aiheeksi seuraamisen... ohjeita yritin seurata mutta Cindylla kun on tämä keskarikausi menossa niin kakara vain haahuili omiaan. Ei löytynyt perusasentoa, ei kontaktia eikä siitä seuraamisestakaan ollut siis tietoakaan. Minulla alkoi kyllä käyrä nousemaan ja teki mieli laittaa koira ojennukseen mutta en kehdannut vaan seurasin kiltisti ohjeita. Onneksi kouluttaja lopulta sanoi ettei koira ole yhtään mukana ja sanoin että on todella kovapäinen ja sillä on tällainen kausi nyt menossa. Onneksi kouluttaja sanoi sitten että nyt laita koira ojennukseen. Nappasin kuritonta kakaraa niskasta ja kerroin mitä mieltä olen tuosta hölmöilystä. Ja sitten se seuraaminenkin löytyi. HUOM! Kuulostaa varmaan kamalalta mutta Cindy ei tosiaankaan mikään herkkis ole - vaan ravistelee hetken ja on sitten kuulolla häntä heiluen. Kouluttaja suositteli ketjukaulaimen ostoa.
Harmittaa vaan niin tämä valtataistelu koska Cindy osaa älyttömän paljon - mutta mihinkään kisoihin en todellakaan voi mennä koiran kanssa joka näyttää minulle keskaria. No, kyllä minä tämän taistelun tulen voittamaan. Ja toivottavasti PIAN.
Itseksemme treenasimme ensimmäistä kertaa oikeastaan tassutargettia kunnolla. Laitoin targetin maahan ja Cindy oli ihan hölmistyneen näköinen... mietti ja mietti ja lopulta tarjosi nenäänsä targetille - ja sitten tuli se tassun tarjoaminen ja palkka. Noin kymmenen kertaa Cindylla oli iso kysymysmerkki pään päällä kun kovasti raksutti että mitä pitäisi tehdä. Sen jälkeen tassutargetti toimi jo kauempaakin. Vielä pitäisi opettaa että jää targetin luokse eikä liiku sieltä samantein. Mutta ongelmanratkaisukykyä siis löytyy.
Onneksi tuo targetin opettaminen vei huonon tuuleni pois koska minua niin tympi se seuraamistreeni... tai oikeastaan "seuraamistreeni" ihan lainausmerkeissä. Kun päästiin kotiin parkkipaikalle päästin Cindyn vapaaksi. Sitten pyysin sivulle ja seurasi kotiin asti kauniisti. Kyllä se siis kotona osaa... (*huoh).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti